10-luku:

 

Naiset olivat entistä enemmän kiinnostuneita tasa-arvoasioista ja naisasialiikkeitä perustettiin ahkerasti. Enää ei ollut pakollista pukea kylkiluita painavaa korsettia hameiden alle. Urheilu nousi suureen suosioon naisten keskuudessa.

Suosittuja lajeja olivat mm. jousiammunta, golf ja tennis. Vaatteet olivat väljiä puuvillasta ja pitsistä tehtyjä mekkoja. Naiset alkoivat kopioimaan filmitähtien kampaus, meikkaus ja pukeutumistyylejä. (Thera Bara, Mary Pickford, Gloria Swanson) Muoti otti vaikutteita Japanilaisesta kimonomuodista ja Arabialaisesta kulttuurista. Muodissa nähtiin siis turbaaneja, haaremihousuja ja kimonoita.

Empire linja nousi jälleen muotiin. Puvut olivat laskeutuvia ja valuvia. Hihat puvuissa olivat joko ihoa nuolevia tai puhvimaisia. Pukujen kanssa käytettiin suuria leveälierisiä hattuja, joissa runsaasti sulkia. Hameet olivat pitkiä ja maatalaahaavia. Käsissään naisilla oli pitkät hansikkaat.

Puvuissa saattoi olla myös takamuksen kohdalla ”ilmapallomainen” kangasröykkiö. Iltapuvuissa oli usein mukana pieni pitsinen takki, jolla olkapäät oli kätevä verhota. Muodissa vuonna 1914 olivat myös Kreikkalaisvaikutteiset asut.

Euroopassa naisten hiusmuotiin vaikutti Ensimmäinen maailmansota, joten hiukset leikattiin lyhyeksi. Housuasut ja kävelypuvut yleistyivät. Kävelypuvut olivat miesmäisiä. Kävelypuvut olivat tummia ja niiden alla käytettiin kauluspaitaa, joiden isot kaulukset saatettiin kääntää takin kaulusten päälle.

Hattujen koko pieneni oleellisesti, sekä runsaat sulkakoristelut vähenivät. Sotilaiden pukeutumisesta muotiin nousi nykypäivänäkin tunnettu klassikkotakki Trenssi. Pula-ajan takia Pariisissa käytettiin ilta-asuna myös päivällä käytettäviä pusero- ja hameyhdistelmiä.

 

20-luku:

 

1910-luvun kalpea naisellisen naisen ihanne vaihtui poikamaiseen ja ruskettuneeseen, Charleston-tyyliin. Charleston-tytöt tupakoivat ja kiroilivat julkisesti, mikä aikaisemmin ei olisi tullut kuuloonkaan. Tyylille tyypillistä olivat meikin käyttö arkisin, hameiden helmojen lyheneminen, hiusten polkkamalli ja öisin juhliminen.

Lyhyitä hiuksia peittämään vedettiin sotilaskypärän juhlamuunnos, hiilihelmikoristeinen silmille vedetty kellohattu tai sulin koristeltu otsapanta. Hihat, kaulukset, vyötärö ja rinnat katosivat muodista ja vyötärölinja madaltui lantiolle ja laskeutui takamuksen päälle. Muodissa olivat itämaisen loistavat juhlapuvut paljetteineen, lasihelmineen ja silkkikankaineen. Näitä juhlavia pukuja käyttivät kabareetaiteilijat ja näyttelijät. Suosiossa olivat silkkisukat.

Vaatteiden linjat olivat aikaisempaa niukempia, kapeampia ja leikkaukset geometrisiä. Coco Chanel nousi maineensa huipulle, kun valkokauluksinen musta kreppipuku nimettiin ”muodin fordiksi.” Chanelin tyyli oli yksinkertainen, mutta naisellinen. Miljoonat naiset kopioivat Chanelin tyyliä runsaine helminauhoineen.  

Kun ruskettunut iho oli muodissa, vaatteetkin pienenivät. Vaatteista tuli mahdollisimman niukkoja ja ihoa paljastettiin niin paljon kun häveliäisyys soi. Kankaat olivat ohuita, jotta auringonsäteet saivat läpäistä ihon.

30-luku:

Wall Streetin pörssi romahti ja muodokkuus palasi jälleen muotiin. Art Deco oli 1930-luvun peruspilari.  Kapeiden, A-linjaisten hameiden alla käytettiin joustavia liivejä, ei enää korsettia. Hameet ulottuivat polven alapuolelle. Hameiden kanssa käytettiin päivällä pientä boleroa. Vaihtoehto hameelle oli kapealinjainen jakkupuku. 1930-luku oli filmitähtien ja glamourin aikaa.

Elokuvat elivät kukoistuskauttaan ja niinpä filmitähdet vaikuttivat suuresti muotiin, Marlene Dietrich, Greta Garbo ja Joan Crawford olivat tunnettuja filmitähtiä. Ns. Garbo-linja oli muodissa 1931 vuonna. Tyylin päiväpuvut olivat vartaloa pehmeästi myötäileviä. Päivällä käytettiin isolierisiä hattuja.

Iltaeleganssinsa naiset kopioivat suoraan filmitähdiltä. iltapuvut olivat täynnä glamouria: Ne olivat avoselkäisiä- ja kaulaisia, valuvasta kankaasta tehtyjä kapealinjaisia luomuksia joissa oli usein laahus. Nämä puvut olivat taidokkaasti leikattuja. Kangas leikattiin langansuuntaan nähden vinoon. Materiaaleista suosittuja olivat silkit, sorsetit ja ohuet silkkivillat. Myös turkikset olivat suosittuja. Erityisesti turkiksissa käytettiin ketun turkkia.

Asusteet olivat 1930-luvulla kovassa huudossa. Käsineet ja hattu viimeistelivät asukokonaisuuden. Hatut olivat pieniä, litteitä kupuhattuja, jotka vedettiin salaperäisesti vinoon toisen silmän yli. Myös baskerit ja kellohatut olivat suosittuja. Laukut olivat pieniä kirjekuorilaukkuja. Myös erilaisia pukukoruja käytettiin paljon. Kaulassa ja vyötäisillä saatettiin käyttää isoja rusetteja.

Muodissa oli 1930-luvulla yhtä aikaa romanttisuus kukkakuoseineen ja asiallinen virtaviivaisuus. Puvut olivat 1930-luvulla vaihtelevia ja täynnä yksityiskohtia kuten koristenappeja, vöitä ja kontrastivärejä. Hyviä ompelimoita arvostettiin, mutta valmisvaateteollisuus alkoi myös saamaan jalansijaa. Glamourmainen muoti muuttui kuitenkin univormua muistuttaviin asukokonaisuuksiin ja toinen maailmansota syttyi 1939.

 

40-luku:

Toinen maailmansota 1939-1945 vaikutti suuresti muotiin. Vaatteet ja kengät olivat kortilla ja kangasta piti käyttää pukuihin hyvin säästeliäästi. Puutteen vuoksi naiset muodistivat usein vanhoja pukujansa. Lehdissä opetettiin kuinka vähästä kankaasta voi taikoa upean juhlapuvun. Yläosat vaatteissa olivat hyvin niukkalinjaisia, mutta hartioita korostettiin.

Olkatoppaukset ryhdistivät huonolaatuisista kankaista ommellut yläosat. Olkatoppauksia ja pukukoruja tehtiin mm. puusta ja siitä johdetusta paperikankaasta. Huonolaatuisia vaatteita yritettiin saada kestämään kauemmin suojaamalla ne työtakeilla. Hameet olivat polvipituisia, suoria, poimutettuja tai laskostettuja. Yleisvaikutelma vaatteista oli sotilaallinen.

Naisten juhlapuvut olivat lyhyitä, kankaan ja bensiinin säännöstelyn takia, jolloin naiset joutuivat polkemaan polkupyörällä joka paikkaan. Hatut olivat pieniä ja sota-aikaan hatut saatettiin korvata turbaanilla. Herrain ja lautasmalliset hatut, joita yritettiin tehdä naisellisemmiksi harsojen avulla.

Sodan jälkeen naiset halusivat pukeutua kauniisti, heti kun siihen oli mahdollisuus. 1947 Christian Dior mullisti muodin ensimmäisellä Haute Couture kokoelmallaan jota kutsuttiin New lookiksi. Diorin muoti oli erittäin naisellista, runsasta ja ylellistä. Hameet olivat nilkkoihin saakka ulottuvia ja leveähelmaisia.

Vyötärö oli tiimalasimaisen kapea ja hartialinja pyöreä. Hameiden alla käytettiin myös jäykkiä alushameita. Malleilla oli jaloissaan ohuet nylonista tehdyt saumasukat. Jos sukkiin ei ollut varaa ne maalattiin sääriin teellä tai liquid-stocking-nesteellä. Saumat piirrettiin sääriin meikkikynällä. Vuonna 1946 keksittiin bikinit ja duffelitakki.

 

50-luku:

 

Naiset pukeutuivat 50-luvulla käytännöllisesti. Hyvin siisti ja räätälöity look oli haluttu. Naiset käyttäytyivät ja näyttivät viimeisen päälle ladyiltä. Käsineet ja korot täydensivät lookin. Suosittu mekko oli kellomekko. Kellomekon alle puettiin usein suuri alushame tukea antamaan.

Toinen suosittu mekkomalli oli kynämekko, joka oli tiimalasin muotoinen ja vartaloa myötäilevä. Tämän tyylinen mekko oli vain aikuisten naisten käytössä, koska nuorilla se oli liian provosoiva. Bolerohihat kynämekossa olivat myös suosittuja. Vyö oli mekoissa hyvin yleinen. Kankaat olivat kevyitä. Mekkoon lisättiin leveäkäänteinen kaulus ja hihoihin mansetit.

50-luvulla kellomekkoihin innostuttiin kirjailemaan villakoirakuvioita. Villakoira oli 50-luvun symboli. Kellomekkoihin kirjailtiin toki muitakin kuvioita, mutta villakoira muistetaan parhaiten. Laskosmekot täydensivät räätälöityä lookkia 50-luvulla. Mekoissa oli isoja tai pieniä laskoksia. Yksikään vaatekaappi ei ollut täydellinen ilman ainakin yhtä kynämekkoa.

Päähineistä suosittuja olivat pienet, litteät ”pillerirasiat”, joita jopa morsian saattoi käyttää. Kengät olivat teräväkärkisiä piikkikorkokenkiä. 50-luvulla syntyi teinimuodin käsite. Teinitytöt tanssivat jiveä. Tytöillä oli poninhäntä, kellohame tai kapeat, puolisääreen ulottuvat housut tennareiden kanssa. Puserona saattoi olla miesten valkoinen kauluspaita tai jumpperi. James Dean aloitti myös farkkumuodin, käyttämällä farkkuja elokuvassa Nuori Kapinallinen vuonna 1955.

Värit rohkenivat ajan myötä ja tulivat voimakkaammiksi. Kuvioikuosit, etenkin kukkakuosit yleistyivät. Tylliä ja pitsiä poimutetiin kymmeniä metrejä pitkien iltapukujen ja ballerinamittaisetn hameiden alle. Kävelypuku oli suosittu. Se istui kantajansa ylleen tiukasti ja kapea kynähame oli suhteellisen pitkä .Coco Chanel keksi 50-luvulla pikkumustan, josta on muodostunut suuri klassikko.

Jokaisella sesongilla oli oma siluettinsa. Pierre Cardinin H-linja vuonna 1954, Diorin A-linja vuonna 1955 keväällä ja Y-linja syksyllä. 1950-luvun kangasuutus oli Wallace H Carthersin 30-luvulla keksimä nylon, joka sodan jälkeen nousi jälleen muotiin. Vaikka ensimmäiset nylonsukat valmistettiin jo 1937, ne nousivat suureen muotiin vasta 1950-luvulla.

 

60-luku:

Innovatiivistä, luovaa, rohkeaa ja itsevarmaa. 60-luvun muoti sai alkunsa Lontoosta, Englannista. Englantilaiset loivat 60-luvulle tyypillisen vivahteen ja muu maailma seurasi. 1960-luku käynnisti asenteen ”kaikki käy” ja heijastui poliitikan muutoksiin. ”Ole oma itsesi” ajattelutapa soveltui myös vaatteisiin.

Muodin vallankumous oli nuorien ajama ja alkoi enemmänkin kaduilta kuin suurista muotitaloista. Boutiquet nousivat pinnalle 1960-luvulla. Ne olivat hauskoja ja cooleja nuorten ostospaikkoja. Suosituimpia ostoskatuja boutiquineen olivat Carnaby Street ja Kings Road Lontoossa. New Yorkissa avattiin 1965 Madison Avenuelle oma boutique Paraphernalia, jottei New York jäisi muodista jälkeen.

Värit olivat suuressa osassa kun luotiin 60-luvun lookkia. Hillityt ja pastellivärit 50-luvun vaatteissa saivat väistyä kirkkaiden ja rohkeiden 60-luvun värien tieltä. Vaatteissa oli 60-luvulla usein geometrisiä kuvioita, mustaa ja valkoista. Muoti oli modernia, mikä tarkoitti usein minimalismia.

1960-luvun ensimmäinen puolisko muistutti mekkomuodiltaan 50-lukua. Konservatiivistä, naisellista, sopivaa. Ei lyhyitä hameita. Käsineet käytettiin iltaisin ja sosiaalisissa tapaamisissa. Alushameita ja korsetteja käytettiin. Kellomekot t-paitamaisella yläosalla säilyivät koko vuosikymmenen läpi, tosin hameenhelma lyheni hieman ja kaula-aukko avartui.

Iltapuvut olivat kauniita ja usein röyhelöisiä. Puvut olivat erittäin naisellisia. Hanskoja käytettiin puvun kanssa, jotka olivat usein yli kyynärpään meneviä.1950-luvun pop-musiikki alkoi vaikuttamaan muotiin. Baetles-yhtyeen hiusmuotia ja vaatteita kopioitiin.

Missä Viktoriaaninen nainen ei paljastanut jalkojaan, sata vuotta myöhemmin 60-luvun naiset paljastivat sääriänsä niin paljon kuin vartalon muodot antoivat myöden. Kun jotkut tahot kiistelevät kuka keksi minihameen, kunnian saa yleensä Andre Courreges, mutta Mary Quant teki swengaavan 60-luvun lookin tunnetuksi minihameineen suurelle yleisölle.

Minihameen pituus vaihteli huomattavasti. Amerikassa oltiin konservatiivisempia kuin Englannissa, amerikassa minihameen helma päättyi 10-12,5 cm polven yläpuolelle. Lontoossa taas minihameen pituus helma päättyi 17,5-20 cm polven yläpuolelle.

Mary Quant avasi boutiquen Bazaar Chelseaan 1955. Tämä oli alku London Lookille. Hänen tiukat, värikkäät minihameet antoivat muotimaailmalle uuden suunnan. Mary teki muodin edulliseksi ja helposti saatavaksi massoille kun hän solmi J.C Penneysin kanssa sopimuksen tehdä 4 kokoelmaa vuodessa. Mary on myös vastuussa mikroshortseista ja ”Lolita” tai baby doll lookista. Lontoosta muoti levisi muihin maailman muotikeskuksiin.

Koska kaula-aukot levenivät ja minihameet yleistyivät, tuli myös alushousuista entistä pienemmät ja rintaliivit muuttuivat luonnollisimmiksi, eivätkä olleet enää niin korsettimaisia. Sukkahousuissa nähtiin hopeaa ja erilaisia geometrisiä kuvioita.

Hippiliike kukoisti 1965-1969. Tämä vaikutti muotiin leveälahkeisine housuineen, värikkäinä vaatteineen, otsan yli menevine nahkapantoineen ja samettitakkeineen sekä pitkine batiikkivärjättyinä hameineen.

Jaqueline Kennedy vaikutti muotiin käyttämällä usein Chanelin pinkkiä jakkupukua, pillerihattua, hansikkaita ja käsilaukkua. Myös unisex-vaatteet olivat suosittuja. Vuonna 1969 hameen pituus oli joko mini tai maxi- ei mitään siltä väliltä. Ihmisen ”avaruudenvalloitus” innosti myös muotisuunnittelijoita kehittämään uutta futuristista muotia.

Kun Twiggy valittiin vuoden kasvoksi 1966, hän hallitsi lähes kaikkia muotikuvia. Hän oli jokaisen muotilehden ja nuortenlehden kannessa. Twiggyn poikamainen look oli yksi jäljitellyimmistä

Rohkeutensa lisäksi Pierre oli tunnettu hänen avaruusaika-tyylistään. Pierre syntyi Italiassa, mutta muutti Pariisiin. Hän oli myös tunnettu vannemekoistaan, epäsymmetrisestä tyylistään ja miesten kauluksettomista takeistaan. Cardin kiinnitti huomionsa tavallisiin kuluttajiin ready-to-wear mallistolla ja kotitalousesineillä, vaikka Haute Couture maailmassa monet eivät siitä pitäneetkään. Hän oli pioneeri, jota aiemmin kritisoineet usein matkivat.

 

70-luku:

Energiakriisit, terrosrismi ja mielenosoitukset toivat muotiin kantaaottavat t-paidat. Muoti oli asiallista, käytännöllistä ja nuorekasta. Vaatteita tehtiin paljon itse ja nuoret ja vanhat saattoivat pukeutua samanlaisiin vaatteisiin. Samoin koko perhe saattoi pukeutua samanlaisiin unisex-vaatteisiin.

Hippikulttuuri jatkui 60-luvulta 70-luvulle. Opiskelijamellakat ja nuorten protestiliikkeet vaikuttavat muotiin rockkonserttien, undergroundlehtien ja grafittien kautta. Kukkaiskansan naiset polttavat rintaliivinsä ja julistavat sukupuolista tasa-arvoa, sekä matkustavat Intiaan etsimään uutta ja rauhanomaista yksilömuotia.

1970-luku otti vaikutteita aikaisemmilta vuosikymmeniltä. 1970-luvun muoti tukeutui uuteen tanssityyliin: discoon. Discoa tanssittiin paksupohjaiset kengät jalassa ja paksu afrotukka päässä. Tyyliin kuului kimallus ja glitterit. Paidat olivat teräväkauluksisia, housut alkoivat lantiolta ja olivat tiukkoja ja alaspäin leveneviä.

Yläosat olivat niukkoja ja kimaltelevia ja niiden kanssa käytettiin erilaisia metallivöitä. Vaikutteita pukeutumisessa otettiin Elton Johnin, David Bovien, Rod Stewardin, Garry Glitterin, Susie Guatron ja Queenin teatraalisista lavashowsta.

Suosittuja vaatekappaleita olivat A-linjaiset mekot, virkatut tai samettiset lakit, poolot, paitapuserot, joissa oli isot kaulukset, vakosametista tehdyt vaatteet, mikroshortsit joiden kanssa käytettiin pitkää jopa nilkkoihin saakka ulottuvaa neuleliiviä ja napapaidat. Vuoden 1976 muodikkain vaate oli pitkä farkkuhame joka oli ommeltu erisävyisistä paloista tai leikattu spiraalin muotoon.

Iltavaatteet eivät poikenneet suuresti arkivaatteista. Vuonna 1975 punk-tyyli alkoi nostamaan päätään. Hiukset ajeltiin osittain pois, värjättiin shokkiväreillä ja nostettiin pystyyn irokeesiksi. Asuissa käytettiin paljon niittejä, hakaneuloja ja nahkaa.

 

Kiitos.